Ruiskuvalumarkkinat tarjoavat laajan valikoiman robottikäsivarsia. Toisin kuin muut laitteet, robottikäsivarsia ei ole helppo luokitella ja arvioida: erilaiset akselit, iskut, epäjohdonmukaiset tekniset tiedot ja rajoitetut alan standardit tekevät vertailusta vaikean.
Mahdolliset ostajat voivat käyttää joitain ohjeita tehdäkseen tietoisia päätöksiä. Vertaaksesi eri vaihtoehtoja tehokkaasti, aloita perusasioista. Kun ymmärrät perusasiat, voit tehdä tietoisen valinnan valitessasi robottikäsivartta.
Kuinka paljon aivohalvausta?
Robottikäsivarren kulkema matka tunnetaan sen iskuna, ja sen koko riippuu osan koosta, laskeutumisasennosta ja koneen muodosta. Yksinkertaisuuden vuoksi tämä etäisyys määritellään yleensä kolmella akselilla: tässä artikkelissa käytämme X, Y ja Z. Huomaa, että kaikki robottikäsivarsien valmistajat eivät määrittele iskua tällä tavalla. Jotkut määrittelevät akselit eri tavalla, kun taas toiset käyttävät erilaisia nimeämiskäytäntöjä.
X--akseli. Tätä etäisyyttä kutsutaan yleensä välysiskuksi, ja sen koko on suhteessa osan paksuuteen. Esimerkiksi kauhan käsittelyyn robottivarren ojentaminen ja kauhan irrottaminen muotista vaatii riittävän iskun.
Y--akseli. Tämä pystysuuntainen liikematka määräytyy koneen korkeuden ja vaaditun laskeutumiskorkeuden mukaan. Toisin sanoen robottivarren on oltava riittävän korkea, jotta osa hyppää koneen yli, ja riittävän matala, jotta se voidaan laskea kohtuulliselle korkeudelle maanpinnan yläpuolelle.
Z--akseli. Edestakaisen-ja-eteenpäin liikkumisen suuruus riippuu siitä, laskeeko robottikäsi osan koneen sivulle vai taakse. Tätä liikettä käyttävät osat on tarkoitettu vain koneen yli hyppäämiseen.
Yksinkertaisin tapa määrittää tarvittava matka on piirtää asettelukaavio. Asettelu ei ainoastaan määritä jokaista liikettä, vaan myös tunnistaa suunnitelman tärkeät elementit, kuten laitteet, tukipilarit ja vapaat alueet.
